torstai 5. huhtikuuta 2012

Lainakirjojen olemassaolosta

Minä olen aina rakastanut kirjastoja. Jo niiden tunnelmassa on jotakin sanoinkuvaamattoman ihanaa, ja tieto siitä että ympärillä on valtavat määrät lukemattomia, kiinnostavia tarinoita tekee minut onnelliseksi. Tärkeintä kirjastoissa on kuitenkin (tietenkin!) se, että niistä kirjat saa luettavakseen ilmaiseksi. Muutaman satasen kuukausibudjetilla ei kauheasti omia kirjoja ostella. 

Tässä viime aikoina minulla on alkanut olla lainakirjojen suhteen sijoitusongelmia. Ne eivät mahdu hyllyille jotka niille on varattu. Matkaoppaat majailevat omien kirjojen päällä kirjahyllyssä (ne on helppo erottaa, siksi ne uskaltaa laittaa niinkin vaaralliseen säilytyspaikkaan). Romaanipinot kohoavat sekä kirjastokirjahyllyllä että samassa kirjahyllyssä sijaitsevien pelien päällä. Tietokirjat kohoavat tällä hetkellä pinona sohvapöydällä (minun) ja tv-tasolla (siipan). Myös yöpöydän pino on kasvanut niin suureksi, että osa kirjoista on pitänyt siirtää lattialle. Hyödyllisempiä asioita vältellessäni kokosin kaikki omat lainakirjani pinoon.

 Kaksi päällimmäistä lainattu äidiltä, kolmas ystävältä ja muut kirjastosta. Matkaoppaiden nimistä voi päätellä, minne suuntaan alkukesästä. Alimmaisena näkyy ihan itsenäisesti kirjastosta valittu teos - saa nähdä, koska sellaisille taas on aikaa!
 Tässä sekä klassikkokurssin lukemista, omin päin valittuja kuin myös teoriapuolta. Kirjastosta ja yksi tuttavalta lainattu.
 Sitten jälleen klassikoita, lastenkirjallisuuden historiaa, runokurssia ja muutama omaan lukemiseenkin. Kirjastosta kaikki.
 Ja sitten se teoriaosuus - kirjallisuushistoriaa, eri kurssien teoriakirjoja ja kandin lähdekirjallisuutta. Kahdesta eri kaupunginkirjastosta ja yliopiston kirjastosta.
Yhteistulos 97 cm, 50 kirjaa, 3 kirjastoa (tavallaan varmaan useampikin, mutta kolmesta lainattu, varauksina luultavasti kulkeutuneet muualtakin lähialueen kirjastoista), 3 muuta ihmistä. Koko pino nojatuolin vieressä, hieman huojuvana. 

Niin. Aika pitkälti lukemiseni kirjastoon perustuvat. Pahan päivän varaa on kyllä tällä hetkellä hieman haalittuna kotiin, kun verkkokirjastomuutosten ym.(?) takia kirjasto sulkeutuu piakkoin lähes kuukaudeksi. Täytyy pitää huoli, ettei vahingossakaan jää ilman kirjoja.

Hankitko sinä kiinnostavat kirjat omaan  hyllyyn vai luotatko kirjaston tarjontaan? Löytyykö kirjaston kirjoille oma säilytyspaikka vai sijoitetaanko ne minne sattuu, käden ulottuville?

2 kommenttia:

  1. Minulla on varmaan pahimmillaan ollut samanmoiset pinot, varmaan korkeammatkin... Nykyään lainaan kirjastosta ennen muuta lastenkirjoja (ja -dvd:ä), toki myös paljon itselleni mutta niistä iso osa tahtoo jäädä lukematta kun eräpäivät hengittävät niskaan.

    "Käden ulottuvilla" taitaa olla meillä se sijoituspaikka, parempi olisi säilyttää hyllyssä mutta sinne ne helposti unohtuvat. Eli herkästi minulla on pieni pino yöpöydällä, kirjoja jotka ovat kesken tai joita "makustelen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli tuossa jokusia vuosia sitten aina ainakin määrällisesti tällaiset pinot, mutta silloin oli kirjastoon meneminenkin suuremman vaivan takana kuin tätä nykyä...

      Ja vaikka meiltä noita periaatteessa oikeita paikkoja säilytykseen löytyy, useimmiten niitä kyllä säilytetään siinä mihin ovat kädestä jääneet (sohva ja sohvan alunen ovat todella käteviä paikkoja :D)

      Poista