Adam Langer: Crossing California

Adam Langer: Crossing California 2004, Penguin Group

Kuva: kirjailijan kotisivu

Pari viime viikkoa on kulunut enemmän tai vähemmän kurinalaisesti opiskelujen parissa, niin että tästäkään kirjasta en ole ehtinyt kirjoittaa, vaikka lukemisesta on jo viikkoja. Hassua tässä lukukokemuksessa oli se, että napatessani tämän mukaan kirjaston hyllystä, ei minulla ollut aavistustakaan, että kirja on myös suomennettu! Törmäsin tietoon vasta kirjailijan kotisivulla, kun olin lukenut vasta reilu sata sivua, mutta todennut, että pidän kirjailijan tyylistä, ja kiinnostunut siitä, onko hän kirjoittanut kenties jotakin muutakin Crossing Californian lisäksi. (On, useita romaaneita ja näytelmiä myös.) Mikäli olinkin kirjasta jostakin kuullut tai lukenut, ei minulla ollut mitään muistikuvia kenenkään mielipiteistä saatika juonikuvauksesta.

Tapahtumapaikka ja -aika on 70-80-lukujen vaihteen Chicago. Kirja kertoo kolmen perheen elämästä, keskittyen erityisesti perheiden teini-ikäisiin lapsiin. Kussakin luvussa keskiössä on joku kolmen perheen jäsenistä. Henkilöiden elämät risteävät tahallisesti ja tahattomasti. Monasti jokin tapahtuma kuvataan yhden ihmisen näkökulmasta, mutta seuraukset saattavat tulla ilmi vasta seuraavassa luvussa, seuraavan henkilön näkökulmasta katsottuna.

Kirjan tapahtumat kestävät 444 päivää, saman ajan kun kymmenittäin amerikkalaisia oli panttivankeina USA:n suurlähetystössä Teheranissa Iranissa. Minun lukemassani painoksessa on lopussa kirjailijan lyhyt kuvaus kirjan tarinan sekä hahmojen taustoista. Tulkitsen niin, että tapahtumat on ajoitettu kyseisiin 444:n päivään siksi, että aika on kirjailijan mukaan ollut muutoksen leimaamaa koko maassa. Panttivankikriisiä ei kuitenkaan käsitellä mitenkään erityisesti - sen tapahtumia vain mainitaan siellä täällä, ikään kuin ajankuvaa luoden. Ajankuvaa luodaan muutoinkin melko varovaisesti - mainitsemalla erilaisia populaarikulttuurin ilmiöitä, sekä esimerkiksi teknisiä laitteita, joita oli käytössä vielä kolmekymmentä vuotta sitten, mutta jotka toki nyt ovat auttamattoman vanhanaikaisia. John Lennonin kuolemaa sivutaan, samoin Ronald Reaganin presidentiksi nousua.

Suomennos California Avenue. Tämäkin kirjailijan kotisivulta.

Olen onnistunut tänä vuonna valitsemaan luettavakseni harvinaisen paljon kirjoja, joista olen innostunut suuresti. Rakastan Langerin tyyliä, lakonista huumoria, joka väreilee lähes jokaisessa lauseessa. Lisäksi en voi kuin ihailla sitä, miten hän on onnistunut luomaan uskottavan tapahtumien verkon, joka aiheuttaa sen, että henkilöhahmojen tarinat sivuavat toisiaan vähän väliä. Perheet tuntevat toisensa, mutta suurimmaksi osaksi kellään ei ole syytä viettää aikaa toisten perheiden jäsenien kanssa. Silti jokaisen hahmon yksittäinen tarina on osa muotoutuvaa suurempaa tarinaa, yhteisön tarinaa, joka ruokkii uteliaisuutta kannesta kanteen.

Kirjan hahmot ovat ilahduttavan persoonallisia. Keskenään kovin erilaisia, mutta uskottavia. Jokaisen kohtalo kiinnosti minua. Oli hauska huomata, että toivoin hyvää myös hahmoille, jotka oikeastaan mielestäni olivat melko epämiellyttäviä luonteita. Tällaisista hahmoista esimerkkinä vaikkapa Ellen Rovner, ylianalyyttinen perheenäiti, jonka kasvatusmetodit tuntuvat jokseenkin kylmiltä. Omaksi suosikkihahmokseni taisi nousta Michelle Wasserstrom, sarkastinen ja suorasuinen teinityttö, joka on saanut koulutovereidensa keskuudessa huonon maineen, mutta joka on salaälykäs ja ilmeisen monilahjakas.

"She explained to Georgetown's Stephen Angotti that the reason her grades were somewhat lower than the university expected for it's prospective students was that she had always thought that getting straight A's was a sign of arrogance. None of it seemed to make any impression, not even after Weezie Berkman had complimented her SAT scores and Michelle had responded, "Yeah, they're pretty good, considering I was raised by wolves.""

Kirjaan ovat minua aiemmin ihastuneet jo ainakin Kirjavan kammarin Karoliina sekä Ilselän Minna. Karoliinan tavoin ihmettelen, että kirjailijan muita teoksia ei ole suomennettu, sekä harmittelen, jos tämä kirja on mennyt ilmestyessään suomalaiselta lukijakunnalta hiukan ohi... En tosin osaa sanoa suomennoksen laadusta mitään, kun tuli luettua alkukielellä.

P.S. Tämä voisi olla mainio kirja aloittaa Kirjavan kammarin So American-haasteeseen osallistuminen!