tiistai 16. heinäkuuta 2013

Matkakertomus mielikuvituksesta



Leena Krohn: Tainaron. 1985.

Tainaron on Leena Krohnin läpimurtoteos, ja myös tunnetuin teos. Tainaron on outo kaupunki jossakin kaukana, ja kaupunkia asuttaa outo kansa. Kirjan muoto on äärimmäisen tehokas: nimettömäksi jäävä kirjoittaja kirjoittaa nimettömäksi jäävälle ystävälleen kokemuksistaan ja havainnoistaan oudossa kaupungissa. Välillä viitataan näiden kahden yhteiseen menneisyyteen, mutta viittaukset ovat tavallaan niin yleispäteviä, että lukija voi kuvitella saavansa kirjeitä joltakin omalta ystävältään jostakin oudosta kaupungista (ja voi, miten toivonkaan että saisin tämänkaltaisia kirjeitä vaikkapa vähän tavallisemmistakin paikoista!).

Tainaron on oma maailmansa, joka vetää vastustamattomasti sisäänsä ja saa unohtamaan kaiken ympärillään. Tainaron ei pysy hetkeäkään samanlaisena: kaupunki ja sen asukkaat ovat jatkuvan muutoksen tilassa. Muutosta jäin pohtimaan enemmänkin, mistä se kertoo? Siitä että muutos on aina elämälle välttämätöntä, että kuolemaa ei tarvitse pelätä, koska se on vain yksi muutos, se viimeinen? Tainaronin asukkaat muuttuvat elämänsä aikana useita kertoja niin, ettei heitä voi enää tunnistaa edellisiksi. Ajatus ahdistaa niin tarinan kertojaa kuin minuakin, sillä eivätkö juuri muistot tee ihmisistä ihmisiä? Tarina herättää ainakin minussa kysymyksiä ja ajatuksia, ja kaikista niistä ei ole helppo saada kiinni, niin omalaatuinen on Tainaronin maailma.

Ymmärrän, miksi tämä on Krohnin tunnetuin romaani. Olen lukenut häneltä monia muitakin teoksia, mutta mikään niistä ei ole tehnyt näin suurta vaikutusta - ehkä siksi, että usein on jäänyt sellainen olo, että tarinat jäävät etäisiksi, että niiden kertoja on kovin kaukana itse todellisista tapahtumista. Tavallaan asian laita on tässäkin niin, kertoja on ulkopuolinen havainnoitsija, mutta silti hän tuntuu olevan tarinassa vahvasti läsnä.

Luin painoksen, jossa on Inari Krohnin kuvitusta. Luulen kuitenkin, että kirja toimisi paremmin ilman niitä. Kuvitukset ovat enimmäkseen hyönteiskuvia, ja niillä tehdään kaupungin maailmaa liian ilmiselväksi. Paljon mieluummin sitä itse yhdistelisi tarinan hahmoja hyönteisiin kuin saisi näin selkeitä vihjeitä tulkinnasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti