Knausgårdin Kolmas kirja ja muuta höpinää

Knausgård, Karl Ove: Taisteluni - Kolmas kirja
Like 2013, (lukemani painos Miki-painos 2014, 931 sivua)
Suomennos: Katriina Huttunen
(Min Kamp. Tredje bok, 2009)

Tykkäsin kovasti Knausgårdin muisteloiden kahdesta ensimmäisestä osasta, joista tosin onnistuin bloggaamaan vain ensimmäisestä. Kahdesta ensimmäisestä osasta Toinen kirja, jossa Karl Ove on aikuinen ja päässyt eroon isänsä ahdistavasta läsnäolosta, nousi suosikikseni, vaikka Ensimmäinen kirja oli myös loistava. Innostustani Kolmannen kirjan lukemiseen kuitenkin madalsi inan verran se, kun kuulin kirjan käsittelevän Karl Oven lapsuutta. Kolmas kirja taitaa lopulta jäädä minun Knausgård-paremmuusrankkauksessani kahden ensimmäisen jalkoihin, mutta siitäkin huolimatta kirja on loistava. Tietenkin.

Typerä blogger lataa kuvan pystysuunnassa, vaikka se on tallennettu vaakana. Olen liian kärsimätön pohtimaan, miten asian voisi korjata...

Kirja on samanaikaisesti lämminhenkinen ja nostalginen, sekä hyytävä ja vähän (mutta onneksi vain vähän) jopa inhorealistinen. Hyytävyys johtuu Karl Oven arvaamattomasta isästä, jonka askelten ääniä rappusissa aloin jo itsekin lukijana pelätä. Luin jostain Knausgårdin haastattelusta, että hänellä on ollut itse isäksi tultuaan päämääränä lähinnä yksi asia - se että hänen omat lapsensa eivät koskaan pelkäisi häntä. (Valitettavasti en voi nyt linkittää haastattelua, sillä en yhtään muista mikä haastattelu monista lukemistani tämä kyseinen mahtoi olla. :( ) Tämä on helppo ymmärtää. Ei liene mitään pahempaa vanhempi-lapsi suhteessa, kuin jos lapsi pelkää vanhempaansa.

Neljäs kirja on jo ilmestynyt tänä syksynä, mutta minä luultavammin luen sen vasta ensi vuoden puolella. Minulla on taas jotenkin päässyt ryöpsähtämään kirjastokirjojen pino luvattoman korkeaksi, ja jotenkin eilen satuin "vahingossa" tilaamaan aivan tolkuttomat määrät kirjoja parista eri nettikaupasta. Kirjojen tilaaminen lähti aivan viattomasta syystä - päätin ostaa itselleni seminaarityössäni tarvitsemani kirjan, sillä sitä ei löydy oman yliopistoni kirjastosta ja kaukolaina tulisi maksamaan lähes saman verran, kuin kirja uutena itselle hankittuna. No, tilasin sitten tuon opiskelukirjan lisäksi kolme neljä pokkaria, yhden kovakantisen uutuuden ja neljä sarjakuvaa... Hups. Toisaalta jokaikinen kirjoista on sellainen, että olen tiennyt jo pidemmän aikaa haluavani ne omaan hyllyyni. Olen lopulta aika maltillinen kuluttaja myös kirjojen suhteen.

Marraskuun bloggailut ovat olleet mainitun seminaarityön takia aika vähissä, mutta tällä hetkellä minulla on bloggausjonossa yksi äänikirja ja kaksi sarjakuvaa. Lisäksi minulla on kesken kaksi tiiliskiveä, joista toivoisin saavani luettua edes toisen loppuun tämän viikon aikana. Kokonaisuutena tämä vuosi vaikuttaa jäävän lukemisten suhteen jopa vielä vaatimattomammaksi kuin viime vuosi, mutta toisaalta ei se määrä vaan se laatu. Näppituntumalta sanoisin, että olen tänä vuonna lukenut vähemmän "ihan ok" -kirjoja kuin viime vuonna, ja lisäksi löysin tänä vuonna sellaiset upeat kirjailijat kuin John Irving, Iris Murdoch ja Arthur Conan Doyle... Olen aika iloinen myös lähestyvästä joulukuusta, joka on loman odotuksen takia yksi lempivuodenaikojani, ja tulee toivottavasti olemaan myös hyvä lukukuukausi.

Tiistaiklassikko

Lee, Harper: Kuin surmaisi satakielen
Gummerus 2012, 411 sivua
Suomennos: Maija Westerlund
(To Kill a Mockingbird 1960)

Sain toissakesänä mieluisan kirjalahjan Täällä toisen tähden alla -blogin Jaanalta. Hän lähetti minulle pokkaripainoksen tästä Harper Leen klassikosta, joka on ollut lukulistallani pitkään. Kuten usein käy, kun kirja saapui kotihyllyyn, sen lukeminen hiukkasen viivästyi, mutta hyvää kannattaa odottaa, vai mitenkä se meni...

Minulla oli jostain syystä todella erilainen ennakkokäsitys Kuin surmaisi satakielestä, kuin mitä kirja todellisuudessa oli. Ensinnäkin kuvittelin kirjan tapahtumapaikaksi suurkaupungin, New Yorkin tai kenties jonkin toisen itärannikon jättiläisen. Toisekseen kuvittelin kirjan olevan kerronnaltaan synkkä ja kenties jopa ahdistava. Ehkä siksi lukeminen vähän lykkääntyi, minä kun en lukijana jaksa kovin usein lukea erityisen tummissa vesissä liikkuvaa fiktiota. Todellisuudessa kirja sijoittuu pikkukaupunkiin Alabamassa. Vaikka kirjan sanoma oikeudenmukaisuudesta kerrotaan melko synkän tarinan kautta, lapsikertoja, poikatyttö Scout tuo tarinaan sellaista vilpittömyyttä ja kauneutta, että en kokenut tarinaa ollenkaan niin raskaana lukea, kuin olisin voinut odottaa. Lyhykäisyydessään selitettynä kirjan juonen voisi tiivistää kutakuinkin niin, että tummaihoista Tom Robinsonia syytetään valkoihoisen tytön raiskauksesta. Tätä ei 1930-luvun pikkukaupungissa hyvällä katsota, ja kyläläiset ovat mielessään tuominneet Tomin jo ennen oikeudenkäyntiä. Hyvällä ei myöskään katsota sitä, että Atticus Finch, Scoutin isä, ryhtyy puolustamaan Tomia. Tarinassa on toki synkkiä sävyjä, väkivaltaa ja sen uhkaa, mutta koska kaikki kerrotaan pikkutytön näkökulmasta, monet asiat jäävät viittauksen tasolle.

Olen kuullut monen tutun tai hiukan tuntemattomammankin suusta, että lapsikertojat eivät usein ole heidän mieleensä. Onpa itsellänikin hiukan ennakkoluuloja lapsikertojia kohtaan, vaikka totta puhuen en ihan tiedä miksi. Äkkiseltään muistan tykänneeni kovastikin muutamasta kirjasta, joissa on lapsikertoja (siis Kuin surmaisi satakielen lisäksi). Yksi kotimaisia suosikkejani on Olli Jalosen Poikakirja. Tällä hetkellä luen Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan kolmatta osaa, joka keskittyy Karl Oven lapsuuteen. Molemmissa näissä, kuin myös Kuin surmaisi satakielessä, tavoitetaan mielestäni jotain olennaista lapsuuden tuntemuksista, siitä kuinka vahvana epäoikeudenmukaisuus tuntuu lapselle ja kuinka avuttomaksi itsensä sen kohdalle osuessa tuntee. Nyt kun mietin asiaa, niin luultavasti juuri lapsikertojan kautta kerrottuna Kuin surmaisi satakielen sanoma koskettaa niin syvältä kuin se tekee.

Kiitos vielä Jaanalle, että tämä upea kirja osui lukureitilleni, tämä oli minulle oikea viiden tähden kirja. Ahmaisin kirjan muutamassa päivässä, sillä tämä todella vetäisi mukaansa. Myös Marile on lukenut kirjan vastikään.